Viime vuonna Englannissa arkeologit löysivät Smithsonianin mukaan eräästä huvilasta sylikoiran jäänteitä yli 1800 vuoden takaa. Alueen uskotaan olleen asuttu kolmannen ja neljännen vuosisadan välisenä aikana noin 150 vuoden ajan roomalaisen Britannian aikana.
Kiehtova löytö viittaa siihen, että britit pitivät pienikokoisia koiria lemmikkeinä vuosisatoja sitten. Eläin, jonka jäännökset löydettiin, oli 7,8 tuumaa pitkä. Chihuahuan kokoinen koira on yksi lyhyimmistä Britanniasta löydetyistä roomalaisajan koirista.
Lehmä yrittää murtautua ulos teurastamosta. Luojan kiitos siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu
Mainos
Britanniassa kaivauksia tekevä DigVentures löysi jäännökset Berkshiressä sijaitsevan Wittenham Clumpsin läheltä, joka tunnetaan nimellä The Clumps. Heidän tiiminsä mukaan koiran uskottiin olevan naaras ja muistuttavan mäyräkoiraa.
Koiraa ei välttämättä ole jalostettu metsästykseen
Arkeologien Hannah Russin ja Sarah Everettin mukaan koiran pieni koko ja sen ”kumarat jalat” viittaavat siihen, ettei sitä ollut kasvatettu metsästykseen. ”Tämä sekä se, että se on saatettu jopa haudata omistajansa kanssa, tekee paljon todennäköisemmäksi sen, että sitä pidettiin kotikoirana, sylikoirana tai lemmikkinä.”
”Yhdistyneessä kuningaskunnassa suurin osa löytämistämme pienistä koirista on 22-37 cm:n hartiakorkeudeltaan, joten tämä yksilö on erityisen pieni”, he lisäsivät.
Lisäksi paikalle oli haudattu ”ainakin 15 pienen ja keskikokoisen” koiran jäänteet. Russin ja Everettin mukaan muita suurempia koiria uskottiin käytetyn metsästys- ja riistatarkoituksiin.
Milloin sylikoirat saapuivat Britanniaan
The Timesin Adam Vaughanin mukaan syllikoiria ei löydetty saarelta Britannian esiroomalaisella aikakaudella. ”Löytyy keskikokoisia ja isokokoisia työkoiria, luultavasti metsästykseen ja vartiointiin”, hän totesi. Tänä aikana näitä koiria käytettiin myös paimentamiseen, niitä tapettiin turkisten takia tai joskus jopa uhrattiin.
Roomalaisten hyökkäyksen jälkeen saarelle tuotiin kuitenkin useita muita koirarotuja. Useimmat niistä näyttivät samankaltaisilta kuin isommat pennut, mutta olivat kooltaan paljon pienempiä. Joillakin niistä oli kondrodysplasia, geneettinen sairaus, joka aiheuttaa lyhytkasvuisuutta. Myöhemmin niitä risteytettiin, jotta saatiin koiria, joilla oli kaarevat jalat, mikä antoi mäyräkoiran ulkonäön.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun arkeologit ovat löytäneet elävän koiraeläimen jäänteitä roomalaisaikaisesta Britanniasta. Vuosien varrella useissa kaivauksissa on löydetty todisteita koiranpennuista tältä ajalta.
Viime vuonna Englannissa arkeologit löysivät Smithsonianin mukaan eräästä huvilasta sylikoiran jäänteitä yli 1800 vuoden takaa. Alueen uskotaan olleen asuttu kolmannen ja neljännen vuosisadan välisenä aikana noin 150 vuoden ajan roomalaisen Britannian aikana.
Kiehtova löytö viittaa siihen, että britit pitivät pienikokoisia koiria lemmikkeinä vuosisatoja sitten. Eläin, jonka jäännökset löydettiin, oli 7,8 tuumaa pitkä. Chihuahuan kokoinen koira on yksi lyhyimmistä Britanniasta löydetyistä roomalaisajan koirista.
Lehmä yrittää murtautua ulos teurastamosta. Luojan kiitos siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu
Mainos
Britanniassa kaivauksia tekevä DigVentures löysi jäännökset Berkshiressä sijaitsevan Wittenham Clumpsin läheltä, joka tunnetaan nimellä The Clumps. Heidän tiiminsä mukaan koiran uskottiin olevan naaras ja muistuttavan mäyräkoiraa.
Koiraa ei välttämättä ole jalostettu metsästykseen
Arkeologien Hannah Russin ja Sarah Everettin mukaan koiran pieni koko ja sen ”kumarat jalat” viittaavat siihen, ettei sitä ollut kasvatettu metsästykseen. ”Tämä sekä se, että se on saatettu jopa haudata omistajansa kanssa, tekee paljon todennäköisemmäksi sen, että sitä pidettiin kotikoirana, sylikoirana tai lemmikkinä.”
