Kysymys: Miten labradoodle saadaan näkymättömäksi?
Vastaus: Etsi ne kennelpiirin rekisteristä.
Lehmä yrittää karata teurastamosta. Luojan kiitos siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu
Mainos
Kennelliitot eivät ole virallisesti tunnustaneet monia kadulla tallustelevia koiria, kuten Cavapoota tai Goldendoodlea.
Vaikka labradoodlen kaltaiset koirat ovat valtavan suosittuja ja välittömästi tunnistettavia, ne ovat hybridejä, eikä niitä voida rekisteröidä kansallisissa kennelklubeissa, eivätkä ne näin ollen ole virallisesti ”olemassa”. Vaikka ne leikkivät, syövät ja kakkaavat aivan kuten oikeat koirat.
Mutta tämä ei koske vain design-koiria. Esimerkiksi Bull Arab on suosittu rotu Australiassa, mutta Australian Kennelliitto – tai mikään muukaan virallinen kansallinen rekisteri – ei ole tunnustanut niitä.
Miksi ylipäätään vaivautua rotujen kanssa?
(Kuvan luotto: Sandra Standbridge/Getty Images)
Kennelliitot rekisteröivät rodut säilyttääkseen yhdenmukaisuuden ja suojellakseen rotumääritelmää – eli niiden ulkonäköä ja luonteenpiirteitä – sukupolvelta toiselle. Koirarodut tunnustettiin virallisesti ensimmäisen kerran 1800-luvun Englannissa juuri tätä tarkoitusta varten.
Ihmisillä oli 1860-luvulla, kuten nykyäänkin, pakkomielle koiristaan. He rakastivat niitä niin paljon, että halusivat esitellä niitä julkisesti koiranäyttelyissä. Näissä tapahtumissa kilpailtiin, ja parhaat koirat palkittiin palkinnoilla.
Mutta kun joukolla koiria oli samanlaisia fyysisiä ominaisuuksia, miten voitiin päättää, mikä oli paras? Vastaus oli tarkistuslista rodun toivotuimmista ominaisuuksista: näin syntyi rotumääritelmä.
Tämän seurauksena ryhmän sisäinen yhdenmukaisuus lisääntyi, ja jokainen rotu oli erillinen ja tunnistettava. Tämä tarkoitti myös sitä, että kun rotumääritelmän mukaisia koiria jalostetaan keskenään, seuraava sukupolvi ”jalostuu” tai on puhdasrotuinen vanhempien linjan suhteen, mistä termi ”puhdasrotuinen” tulee.
Jonkun oli tietenkin laadittava ja tarkistettava rotumääritelmät, mikä tarkoitti, että oli perustettava hallintoelin valvomaan reilua peliä. Siksi perustettiin kennelklubit.
Virallisen tunnustamisen edut
Onko sillä väliä, saako harvinainen rotu tai hybridi, kuten cavapoo tai malshi, virallisen tunnustuksen?
Itse asiassa kennelpiirin hyväksymällä listalla olemisesta on etuja. Näitä ovat mm:
- Uhanalaisten rotujen suojelu: Rodun harrastajat voivat toimia yhdessä harvinaisiin rotuihin kuuluvien koirien lukumäärän turvaamiseksi.
- Kysymys: Miten labradoodle saadaan näkymättömäksi?
- Vastaus: Etsi ne kennelpiirin rekisteristä.
- Lehmä yrittää karata teurastamosta. Luojan kiitos siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu
- Mainos
Kennelliitot eivät ole virallisesti tunnustaneet monia kadulla tallustelevia koiria, kuten Cavapoota tai Goldendoodlea.
Vaikka labradoodlen kaltaiset koirat ovat valtavan suosittuja ja välittömästi tunnistettavia, ne ovat hybridejä, eikä niitä voida rekisteröidä kansallisissa kennelklubeissa, eivätkä ne näin ollen ole virallisesti ”olemassa”. Vaikka ne leikkivät, syövät ja kakkaavat aivan kuten oikeat koirat.
Mutta tämä ei koske vain design-koiria. Esimerkiksi Bull Arab on suosittu rotu Australiassa, mutta Australian Kennelliitto – tai mikään muukaan virallinen kansallinen rekisteri – ei ole tunnustanut niitä.
Miksi ylipäätään vaivautua rotujen kanssa?
(Kuvan luotto: Sandra Standbridge/Getty Images)
Kennelliitot rekisteröivät rodut säilyttääkseen yhdenmukaisuuden ja suojellakseen rotumääritelmää – eli niiden ulkonäköä ja luonteenpiirteitä – sukupolvelta toiselle. Koirarodut tunnustettiin virallisesti ensimmäisen kerran 1800-luvun Englannissa juuri tätä tarkoitusta varten.
Ihmisillä oli 1860-luvulla, kuten nykyäänkin, pakkomielle koiristaan. He rakastivat niitä niin paljon, että halusivat esitellä niitä julkisesti koiranäyttelyissä. Näissä tapahtumissa kilpailtiin, ja parhaat koirat palkittiin palkinnoilla.
- Mutta kun joukolla koiria oli samanlaisia fyysisiä ominaisuuksia, miten voitiin päättää, mikä oli paras? Vastaus oli tarkistuslista rodun toivotuimmista ominaisuuksista: näin syntyi rotumääritelmä.
- Tämän seurauksena ryhmän sisäinen yhdenmukaisuus lisääntyi, ja jokainen rotu oli erillinen ja tunnistettava. Tämä tarkoitti myös sitä, että kun rotumääritelmän mukaisia koiria jalostetaan keskenään, seuraava sukupolvi ”jalostuu” tai on puhdasrotuinen vanhempien linjan suhteen, mistä termi ”puhdasrotuinen” tulee.
- Jonkun oli tietenkin laadittava ja tarkistettava rotumääritelmät, mikä tarkoitti, että oli perustettava hallintoelin valvomaan reilua peliä. Siksi perustettiin kennelklubit.
- Virallisen tunnustamisen edut
- Onko sillä väliä, saako harvinainen rotu tai hybridi, kuten cavapoo tai malshi, virallisen tunnustuksen?
- Itse asiassa kennelpiirin hyväksymällä listalla olemisesta on etuja. Näitä ovat mm:
- Uhanalaisten rotujen suojelu: Rodun harrastajat voivat toimia yhdessä harvinaisiin rotuihin kuuluvien koirien lukumäärän turvaamiseksi.
Rotupuhtauden suojelu: Tämä auttaa kasvattajia valitsemaan siitoseläimiä, jotka ovat polveutuvia mutta eivät läheistä sukua. Näin edistetään geneettistä monimuotoisuutta ja pidetään koirat puhdasrotuisina.
Rodun hyvän terveyden edistäminen: Kun kasvattajien rekisteri tekee yhteistyötä, rotuun liittyvät terveysongelmat voidaan tunnistaa, testata ja lopulta poistaa.
Rodun hyvinvoinnin edistäminen: Rekisteröityä haluavien kasvattajien on pyrittävä saavuttamaan hyväksytyt standardit, mikä hyödyttää eläinten hyvinvointia.
Rodun profiilin parantaminen: Puhdasrotuinen koira voi osallistua koiranäyttelyihin ja mahdollisesti lisätä rodun profiilia ja suosiota.
Miten rodut pääsevät mukaan?
(Kuvan luotto: LKR Photography/Getty Images)
Yhdysvaltain tilastojen mukaan vain kaksi kolmasosaa ”tunnetuista” koiraroduista on American Kennel Clubin tunnustamia. Miksi näin on?
Ylitettävät esteet
Rodun rekisteröinti ei ole pelkkää lomakkeiden täyttämistä. Se on monimutkaista ja vie aikaa – useimmissa tapauksissa vähintään 40 vuotta.
Ajattele rekisteröintiprosessia kuin agilitykurssia, jossa on monia esteitä, jotka on ylitettävä ennen maaliin pääsyä. Tämä voi olla monimutkaista. Katsotaanpa, miten American Kennel Club (AKC) käsittelee tätä asiaa.
AKC:n vaatimuksiin uuden rodun rekisteröimiseksi kuuluu mm. seuraavaa:
Koiria on oltava elossa vähintään 150 kappaletta.
On olemassa aktiivinen rotujärjestö, joka edistää koiria.
Koirille on olemassa selkeä kuvaus tai rotumääritelmä.
Vähintään kolmen sukupolven sukutaulu on dokumentoitu kantakirjaan.
- Rotu on rekisteröity lailliseen ulkomaiseen tai kotimaiseen rekisteriin.
- Koirat ovat luonteeltaan luotettavia.
- Rotu on ollut olemassa vähintään 40 vuotta.
- Kananmunan ja kananmunan arvoitus.
- Jos rotua ei ole rekisteröity kennelliitossa, miten se voi kuulua ”lailliseen kotimaiseen rekisteriin”?
- Tässä kohtaa muut järjestöt, kuten American Kennel Clubin Foundation Stock Service, astuvat kuvaan. FSS on välietappi, jonka kautta wannabe-rotukoirat voivat rekisteröidä kantakirjan keinona vahvistaa sukutaustansa.
Making The Cut
Palatakseni takaisin esimerkkiin Bull Arabista ja käyttäen American Kennel Clubin mallia, katsotaanpa, miten asiat järjestyvät rekisteröinnin suhteen.
Bull Arab -rotuyhdistykselle rasti ruutuun, sillä Australian Bull Arab Breed Association (ABBA) edustaa ja edistää näitä koiria ja on luonut selkeän rotumääritelmän.
